Janne Kalinainen on kahden lapsen isä, joka on aina tuntenut velvollisuutta tehdä työtä yhteisen edun puolesta.

Kunnallisvaaleissa hän on ehdolla kolmatta kertaa. Viime vaaleissa menestys riitti Teknisten liikelaitosten hallituksen paikalle. Varsinaisen politiikan sijaan Jannella onkin huomattavasti kokemusta yhteisen edun hyväksi toimimisesta erilaisissa yhdistyksissä. Janne on mm. toiminut Oulun seudun ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan puheenjohtajana, Alumnien puheenjohtajana, Oulun ylioppilaskunnassa, Oulun insinöörien varapuheenjohtajana sekä maanpuolustustyössä. Kulttuuria hän harrastaa mm. laulamalla kuoroissa.

Vaikka Oulussa onkin moni asia hyvin, on vielä paljon tehtävää ja parannettavaa. Janne haluaa tehdä Oulusta kaupungin, jossa nuoret työllistyvät ja vanhat pysyvät töissä; kaupungin, jossa teknologia on läsnä, kulkeminen on helppoa ja palvelut kaikkien saatavilla, tasa-arvoisesti.

Työssään Janne varmistaa energian, eli sähkön ja lämmön riittävyydestä myös oululaisille. Hän vetää kunnossapitoprojekteja suorittavaa yksikköä, muttei ole unohtanut lukuisia vuosia työnjohtajana ja projektipäällikkönä teollisuuden projekteissa, puhumattakaan ajoista hitsaajana, asentajana tai asiakaspalvelutyössä.

Uuteen Ouluun tarvitaan uusia ihmisiä ajattelemaan uusilla tavoilla. Janne on saanut kohennettua toimintaa niin yrityksissä kuin yhdistyksissä, miksei hän onnistuisi siinä valtuustossakin?

Lue lisää Jannesta...

Janne kertoo

Olen kotoisin pienestä kylästä, maaseudun rauhasta. Siksi minulle on myös tärkeää, että Suur-Oulussa muistetaan laita-alueet ja pienemmät keskukset niin, että elinmahdollisuudet harrastuksineen ja palveluineen säilyvät. Keskittämisellä voidaan saavuttaa ja usein saavutetaan säästöjä, mutta se ei tarkoita, että kaikki tulisi keskittää, millä hinnalla hyvänsä.

Olen köyhästä perheestä ja kivuliaana muistona ovat edelleenkin viimeisten pennosten raapiminen kasaan opiskeluaikoina. Ymmärrykseeni ei mahdu vieläkään miksi ahkeruudesta rangaistaan. Vaikka kuinka teit töitä opiskeluaikana, tulotaso ei ottanut noustakseen. Minusta kun ahkeruuden tulisi aina olla palkitsevaa. Samoin opiskelijoiden pitäminen köyhyysrajan alla sotii jo ihmisoikeuksiakin vastaan. Yhteiskunnan velvollisuus on tukea heikompiosaisia kunnes he saavat itse työllään ja toiminnallaan nostettua tilannettaan. Tämä ei kuitenkaan saa muodostua raha-automaatiksi, vaan aina pitäisi muistaa kannuste työhön.

Pienestä pitäen olen kulkenut kalalla ja metsällä ja muutenkin loikkinut pitkin metsiä. Nämä harrastukset ovat pysyneet mukanani koko ikäni ja saaneet vielä tuekseen reserviläisyyden. Nämä harrastukset, jotka toisaalta vaativat hyvää kuntoa ja luonnon lukemisen taitoa, toisaalta täydellisen rauhoittumisen tilan saavuttamista ennen onnistunutta vavan heilautusta tai täydellistä laukausta ovat haasteellisia ja äärimmäisen kasvattavia. Toivoisinkin että metsästyksen ja ammuntaharrastuksen mahdollisuudet säilyisivät, Oulussakin. Myös maanpuolustustyölle ja –harrastuksille soisin löytyvän edelleen tilaa yhteiskunnasta.

Toinen tärkeä ja läheinen harrastus minulle on musiikki. Lauloin lähes kaksikymmentä vuotta Ylioppilaskunnan sekakuorossa, Cassiopeiassa ja olen keikkaillut myös muilla kokoonpanoilla eri produktioissa. Hyvä äänenkäyttö on auttanut puhetyöläisen arkea ja muutenkin musiikki tuo henkireikää välillä stressaavaan arkeen. Onpa kuoron parista löytynyt myös monet hyvät ystävät.

Kuten voitte lukea, en ole poliitikko enkä teräsmies, vaan tavallinen ihminen. Koitan olla laukomatta yltiöpopulistisia kommentteja, mutta toisaalta ei minusta saa väritöntä, hajutonta ja mautonta poliitikkoa. En luule tietäväni kaikkea, mutta haluan koittaa parantaa toimintaa Oulussa ja tehdä osani paremman yhteiskunnan luomiseksi. Lupaan kuunnella teitä.